perjantai 28. joulukuuta 2012

10 mekkoa paketissa

Joulupaketit on avattu ja salaisuudet ovat paljastuneet, joten palaan vielä kerran tekemiini mekkoihin :) Pieniä neitokaisia on ympärillemme kertynyt kymmenen kappaletta, joten mekkoja tuli lopulta tehtyä sama määrä. Olen ehkä aikaisemminkin selittänyt samaa asiaa, mutta itselleni on helpompi tehdä jokin esine tai asia, kun tiedän kenelle se on menossa. Jokaisessa mekossa on siis ripaus saajaansa, omasta näkökulmastani katsottuna.

Kahdessa mekossa on käytetty samaa sinistä ruutukangasta ja ne menivät samanikäisille ystävyksille, kohta 7 v. kummityötölleni ja siskontytölleni. Nähdessäni paidat ja lopulta valmiit tuotteet, ei saajista ollut epäilystäkään :) Kolme pystyraitamekkoa menivät veljentytöilleni, 7 kk, 2 v. (kummityttöni) ja 4 v. siskoksille. Kahteen isompaan mekkoon löytyi vielä viime tingassa sopivat kangasmerkit pisteeksi i:n päälle. Punainen ja sininen ruutumekko löysivät kotinsa 6 kk ja 4 v. siskosten vaatekaapista. Sininen mekko oli ensimmäinen jonka tein ja toi mieleeni nuorimman kummityttöni. Isompaan, punaiseen ruutumekkoon saajan kummisetä keksi käyttäjänsä näköisen lisäkoristeen leppäkerttuineen. Vihreä, vanhalla pitsillä somistettu mekko meni 8 kk ikäiselle mieheni siskontytölle. Nähdessäni kirpparilla mekon yläosassa käytettyä vihreää vakosamettia, tiesin että siitä piti saada pukinkonttiin jotain tälle neitokaiselle :) Keltainen Metsovaaran kankaasta tehty mekko toi mieleeni 4 v. kummityttöni ja pelkäsinkin ensin, että se olisi liian pieni. Mittauksen jälkeen huokaisin helpotuksesta ja kruunasin mekon Angry Birds -kangasmerkillä.

Huomasin vasta perjantaina, että yksi mekoista puuttui. Istuin alas kauluspaitojen keskelle ja valikoin vaaleansinisen ja -ruskean sävyisen paidan 5 v. kummitytölleni. Halusin yläosaan jotain herkkää ja prinsessamaista, joten ompelin kankaasta ruusukkeen, jonka keskelle kiinnitin helmiäisnapin. Kun kaikki mekot olivat viimein valmiita, istuin hetken sohvalla katsellen kymmentä valmista mekkoa ympärilläni ja tunsin ylepyttä. Ylpeyttä, joka koostui onnistumisen tunteesta sekä kiitollisuudesta. Olin saanut mekot todellakin itse tehtyä ja saisimme tänä jouluna antaa ne lahjaksi pienille rakkaille ihmisille  Ja kyllä, minulla on kuusi kummilasta joista viisi on tyttöjä.









torstai 27. joulukuuta 2012

Jouluruokaa

Ruokaa! Rakastan ruokaa ja pidän ruoanlaitostakin kausittain. Viime aikoina kokkauspuuhat eivät ole innostaneet, jonka takia muiden laittama ruoka on ollut superhyvää. Niinpä joulupöydän antimet kutkuttivat jokaista makunystyrääni ja nautin jokaisesta suupalasta kiitollisena. Täytyy myöntää, että pienet pakasterasiat jääkapissamme alkavat pikkuhiljaa olla tyhjät mukaan otetuista herkuista, enkä tiedä miten selviän ilman kinkkua, rosollia ja sienisalaattia niiden loppumisen jälkeen. En siis saanut tänä vuonna niin kovin monille tuttua jouluruokakuvotusta, vaan pikemminkin jouluruokakaipauksen :) Kiitos kokeille  


maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulupuu

Joulussa mielestäni yksi ihanimmista asioista on joulukuusi. Isän valitsema ja hakema kuusipuu tuodaan  pirttiin aattoaamuna neulasvanan siivittämänä. Tuoksu leviää koko taloon, muistuttaen tutun perhejuhlan alkamisesta. Ensimmäisenä paikkansa löytää latvatähti, jota seuraa jouluvalojen jono ympäri kuusta. Tämän jälkeen äidin esille tuomat joulukoristeet alkavat hävitä pöydältä kuusen oksille: ikivanhat kiiltopaperikarkkikoristeet, uudet joulupallot, suklaakoristeet.. kaikki sulassa sovussa keskenään. Lopulta joulupuu on rakennettu ja jouluvalot kytketään päälle - Joulu voi alkaa.



lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulumörkö

Heräsin tänään ärsyttävään olotilaan ja listaan asioita, jotka pyörivät päässäni tekemättömien asioiden osastolla. Etukäteen suunniteltu tiukka maallelähtöaikataulu ahdisti jo valmiiksi, eikä asiaa auttanut räjähtäneen näköinen koti tai postissa odottava paketti. Aikani asiaa kiukkuiltua tajusin, että joulumörkö oli iskenyt ja etten tekisi pian jotain, se voisi pilata koko joulun!

Ensimmäisenä posti. Tiesin jo aikaisempien päivien perusteella, että ihmisiä on liikkeellä enemmän kuin normaalilauantaisin, mutta en osannut varautua postissa odottavaan tilanteeseen. Toppapuku päällä katsoin epäuskoisena vuorotellen taululla vilkkuvaa  palvelunumeroa 315 ja kädestäni löytyvää numeroa 380. Kiukun siemen helähti sisälläni jälleen punaiseksi ja joulumörkö yritti vallata mielestäni tilaa. Hengitin syvään ja huomasin käytävällä ilmaisen niskahieronnan - loistavaa! Hartiat ovat olleet koko viikon jumissa ja hieronta teki todellakin hyvää. Istuessani hierottavana mietin kiitollisena, että jono oli niin pitkä ja sain rentoutua hetken kaiken tohinan keskellä. Kiitos Kinetic :) 

Postista kotiinpäin kulkiessani nautiskelin talven pakkassäästä ja tein sotasuunnitelmaa kotona odottavaan taisteluun. Ulko-oven sulkeuduttua mörkö nosti jälleen päätään: en varmasti saisi kotia kuntoon ennen iltamyöhää :/ Laitoin jouluradion soimaan ja aloitin taiston. Ensimmäisenä keittiö. Punajuuritahroja hinkatessani huomasin kasvojeni rentoutuneen ja jonkinlaisen hymynkareen suupielessä, joulumörkö sähisi. Mitä siistimmäksi keittiö muuttui, sitä tyytyväisemmäksi huomasin itseni! Syöksyin innoissani olohuonetta muistuttavan ompelu-askartelukaaoksen kimppuun ja pian löysinkin jo ruokapöydän kadonneen pinnan sekä kauan kadoksissa olleen sohvan. Kun viimein sytytin  kynttilät palamaan ja istahdin nauttimaan siististä kodista, ei joulumöröstä ollut enää tietoakaan. 1 - 0.  

Koti on nyt siisti, matkalaukku on melkein pakattuna ja joulumieli on matkalla meillekin. Ihanaa ja Rakkauden täyteistä Joulua, sekä voimia joulumörön voittamiseen. 










torstai 20. joulukuuta 2012

Oma kukkaro

Viime päivinä ompelukoneen tasainen surina on ollut poikkeuksellisesti kotimme äänimaailman hallitsevin soitin. Ompeleminen on ihanan palkitsevaa, kun käden jälki näkyy välittömästi - niin hyvässä kuin pahassa :) Tänään valmistusagendalla oli kukkaro tekijälle itselleen ja siitähän tuli aivan soma. Vanha kangasnäytetilkku sai uuden elämän korttipussukkana. Vielä muutama yö jouluun..



keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Keltainen mekko

Pahoittelen jo etukäteen, jos päivitykseni mekoista alkaa tuntua rasittavalta, sillä aion tänäänkin esitellä yhden aikaansaannokseni :) Sain vinttituliaisina Tampellan Marjatta Metsovaaran keltaisen kankaan ja se oli niin ihastuttava, että halusin kokeilla millainen mekko siitä tulisi farkkuyläosan kanssa. Sisävuoreksi palasta ei riittänyt, mutta lapsuudesta tuttu lakana paikkasi sen. Olin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka viimeistelyt jäävätkin odottamaan saumuria.




tiistai 18. joulukuuta 2012

Pussukoita

Innostuin viime keväänä pussukoiden tekemisestä, mutta jostain syystä kehyslukkojen kiinnittäminen ei onnistunut. Niinpä huomatessani kolmen päivän pussukkakurssin Helsingin työväenopiston sivuilla, olin kärppänä painamassa ilmoittautumisnappia ilmoittautumisen alkaessa ja pääsin kuin pääsinkin kurssille. Heti kurssin alussa selvisi, että pussukoideni suurin ongelma oli ollut se, että niihin oli jäänyt liikaa väljyyttä kehyksen ja kankaan väliin. Opinkin ensimmäisenä, että lukkoja löytyy kahden kokoisia: kapeampia ja leveämpiä. Leveämmät ovat alunperin tarkoitettu nahalle ja juuri näihin olin yrittänyt laittaa puuvillakankaisia pusseja ilman ekstranyöriä. Kapeammat lukot, joita myy muunmuassa Ullakka, sopivat paremmin ohuille kankaille ja niiden käsitteleminenkin tuntui helpommalta. Toinen asia, jota en ollut tehnyt omiin prototyyppeihini, oli liimaus. Opettajan suosittelema teholiima HT2 jähmettyy äkkiä ja liimaa kankaan tiukasti kehyslukkoon kiinni. Liiman kuivumisen jälkeen kehysten painaminen kiinni, joko kauttaaltaan tai sitten vain sivuista, onnistuu parhaiten jonkinlaisilla tasapääpihdeillä. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa laittaa nahkaa pihtien ja kehysten väliin välttyäkseen naarmuilta. Pussukoita voi tehdä ylijäämä kankaanpalasista, kangasnäytteistä, vanhoista lakanoista, farkuista ja mistä nyt ikinä keksii kokeillakin :) Ne ovat siis loistava tapa uusiokäyttää kankaita, joskin kehykset joutuu ostamaan uutena. Aikaa, kärsivällisyyttä ja ompelukoneen, niitä tarvitaan tähän hommaan, eikä lopputuloksen onnistuminen ole taattua. Aion silti koittaa vielä saada muutaman pussukan pukinkonttiin...



maanantai 17. joulukuuta 2012

Palkinto

Halusin tarjota tänään itselleni olalle taputuksen ja toteutin sen kaakaon muodossa. Vaikka olen varmastikin satoja kertoja kävellyt kauppakeskus Kampissa, en koskaan ole huomannut alakerrassa sijaitsevaa Kaakaopuu kahvilaa. Pienen suklaalla kuorrutetun kahvilan listalta löytyy erilaisia kaakaojuomia, joista valitsin kausikaakaon: maitosuklaalla ja piparilla maustetun. En ole suuri suklaan ystävä, mutta huomatessani Kaakaopuun tajusin, että kaakao oli juuri se mitä etsin. Pehmeä kermavaahto suupielissäni hymyilin ensimmäisen hörppäyksen jälkeen ja nautiskelin makeasta hetkestäni. Hyvä minä :)




torstai 13. joulukuuta 2012

Joulukorttirumba

Huomasin tänään olevani auttamattomasti myöhässä, nimittäin joulukorttien lähetyksessä. Luulin että viimeinen lähetyspäivä on huomenna ja aloitin askartelurumban vailla minkäänlaista suunnitelmaa tuotteen lopputuloksesta. Halusin kokeilla SMY:ltäni saatuja teippejä sekä korttipohjia, ja yhdistellä niitä viime vuoden korttitarpeisiin. Viime vuonna innostuin tekemään kahdenlaisia kortteja: eri väreillä koristeltuja nallekortteja, sekä kullanhohtoisia kortteja.

 


Tämän vuoden korteista tuli todella jouluisia, lapsenmielisiä kuten tekijänsäkin ja pirtsakoita. Uusina materiaalikokeiluina olivat kangastilkut sekä kirkkaanpunainen kuplamuovipakkaus. Nyt täytyy kiiruhtaa postiin...



keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Äidiltä

Mikä tekee esineestä kauniin? Sain äidiltä lahjaksi esineitä, jotka yksinkertaisesti ovat mielestäni kauniita. Jäin pohtimaan, mikä näistä esineistä tekee silmissäni kauniin, sillä jokaiseen niistä liittyi jonkinlainen päänsisäinen epäilyprosessi. 

Äiti kertoi jo etukäteen tekevänsä meille eteiseen maton ja kerroin, että vihreä ja oranssi voisivat sopia  kirkkaanvihreän retrosohvan kavereiksi. Pelkäsin etukäteen tulisiko matosta liian vihreä ja sopiikohan se kuitenkaan, mutta maton saapuessa meille se osoittautui täydelliseksi. Tiedättekö, kun jokin asia vaan sopii johonkin - kuin nenä päähän :) Se muistuttaa kesäisistä nurmimättäistä, Angry Birds possuista ja jollain kummalla tavalla ilosta. Eteistämme koristaa siis iloinen matto tervehtien päivittäin kodista lähtijää kuin myös kotiin tulijaa.

Toinen lahja oli teekannut, jotka olen nähnyt vanhempieni hyllyllä moneen otteeseen. Perintöpannut. Tiesin tästäkin lahjasta etukäteen, enkä ollut varma pidänkö niistä lainkaan. Kun pannut saapuivat keittiöömme, niin rakastuin niihin täysin. Pienet turkoosilla viimeistellyt kuviot ruskeiden kannujen kyljessä luo mystisen itämaisen vaikutelman, enkä osannut odottaa miten suuri tunnearvo niihin latautuu. Tekikö sen muistot, niiden lahjaksi saanti vai vain niiden kauneus - en tiedä, mutta olen kiitollinen että ne koristavat arkistakin teehetkeäni, tarjoten lisää aistinautintoja. (Jännää on myös se, että ne voi kasata päällekkäin, jolloin alla oleva vesikannu pitää päällä olevan teekannun lämpimänä - kätevää!)

Kolmas esinerykelmä, jonka äitini meille toi, oli hedelmäkuvioiset lasit ja kannu. Suoraan sanottuna, en itse tarttuisi näihin laseihin uutena kaupassa, mutta jokin niiden tuttuudessa tekee niistä itselleni tärkeät ja saa ne näyttämään silmissäni todella kauniilta. En edes muista onko kyseiset astiat olleet mummolassa, tätilässä vai missä, mutta häivähdys lapsuudesta pyyhkäisee mieltäni niitä katsoessa sytyttäen lämpimän läikähdyksen rinnassani. 

Syntyykö oma kauneuden käsitteeni siis enimmäkseen tunteesta ja voiko esineen kauneuteen kasvaa? Onko jokin esine kaunis ilman tunnetta ja pystynkö arvioimaan kauneutta objektiivisesti? Voiko edes olla objektiivista kauneutta? Hmm. Ehkä tärkeintä kuitenkin on, että kauniit asiat koskettavat itsessäni jotain, nostattaen positiivisia tuntemuksia - oli kaunes käsitteeni tunteista lähtöisin tahi ei. 






tiistai 11. joulukuuta 2012

Kierrätysmekot

Esittelin teille aikaisemmin erään touhutiistain tuloksena syntyneen tyttöjen mekon, joka oli tehty vanhasta kauluspaidasta ja vintistä löytyneistä farkuista. Innostuin mekon tekemisestä ja onnistumisentunteesta niin paljon, että päätin tehdä jouluksi muutaman lisää ja esitellä teille loistavan tavan kierrättää vanhoja vaatteita :)

Ohje löytyi vuoden 2009 Suuri Käsityö -lehden numerosta 1 nimellä lappuhame. Samasta ohjeesta löytyy asuun sopivat pöksyt ja jos oikein innostuu, niin voi tehdä vielä myssyn ja tossut mekon kaveriksi. Itse keskityin mekkoihin ja sovelsin ohjetta hieman helpommaksi, sillä käytin helmakankaana kauluspaitojen valmiita, viimeisteltyjä alaosia. Näin säilyin monelta napinläven, napin ja sauman ompelulta. Tein olkakaitaleet farkusta ohjeen puuvillakankaan sijaan, joka tuotti kääntämisvaiheessa hieman haasteita, mutta muutaman kirosanan ja hengittelyhetken jälkeen jokainen kuitenkin onnistui. Mekkojen tekemisessä voi laittaa mielikuvituksen laukkaamaan ja kokeilla painovärejä, kirjontaa, kangasmerkkejä, pitsiä.. miten ikinä mekon haluaakaan koristella! Idearikkaita mekontekohetkiä!!!




maanantai 10. joulukuuta 2012

Touhukas päivä

Tänään oli vallan touhukas päivä, josta jäi ihanan hyvä mieli. Tuotokset eivät ihan vielä ole valmiita, mutta alla oleva kuva antaa vihiä mitä olen puuhaillut.. ja luulen, että voin jo huomenna postata paremman kuvan lopputuloksesta :) Jännää! 


Oletko muuten koskaan syönyt aurajuusto-nakkipiiloja? Jos et, niin suosittelen kokeilemaan ;)




lauantai 8. joulukuuta 2012

Pannacotta

Ihanaista pikkujouluaikaa! Sää suosii ulkoilijoita ja kynttilät luo tunnelmaa sisätiloissa    Meillä oli tänään viiden tähden illallinen, johon kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni pannacottan (Kodin Kuvalehden reseptillä) valmistamista. Ihanan yksinkertaista ja maukasta!!! Toisaalta, jos aineosina on kerma, sokeri ja vanilja, niin ei voi mennä ihan hirveästi pieleen :) Maukasta lauantai-iltaa ja suosittelen kokeilemaan tuota pannacottaa!





torstai 6. joulukuuta 2012

Syntymäpäivä

Lukeudun niihin ihmisiin, jotka rakastavat syntymäpäivien viettoa, erityisesti omien sellaisten :) Itsenäisyyspäivä on aina ollut meillä juhlapäivä, johon on valmistauduttu kuin jouluun ikään ja jollain tapaa se on tuntunut aina meidän perheen pikkujouluilta. Lapsena oli ihanaa, kun juhlinta alkoi jo edellisenä iltana kylän pikkujoulujen merkeissä ja viisarien heilahtaessa seuraavan päivän puolelle lauloi koko kylä syntymäpäivälaulua pikku-Marialle. Kiitos   

Luulin myös joskus, että syntymäpäiväjuhlat kokevat jonkinlaisen inflaation siinä vaiheessa, kun aikuisuuden ovi aukeaa ja vanhemmat eivät enää ole herättämässä paketin kera, mutta uskomus osoittautui vääräksi - onneksi! On ihana häärätä, laittaa ja kokeilla uusia reseptejä, kun tietää että on saamassa ison lauman vieraita eikä lahjojen tulokaan ole loppunut!

Tänä vuonna juhlapäiväni alkoi rakkaudelle maistuvalla aamiaisella, joka tarjoiltiin sänkyyn. Siihen kuului myös lahjapaketti, jonka sisältä löytyi liput Vain elämää -konserttiin SEKÄ Hobitin 3D leffaan!!! Elämyksiä loppuvuodelle siis tiedossa ja vieläpä hyvässä seurassa   Aamuihanuuksien jälkeen oli aika touhuta :) Eilen leivottujen pipareiden lisäksi tarjolla oli uusia kokeiluja: turkinpippurimuffinseja, amerikkalaista juustokakkua vadelmien kera sekä punajuuri-fetapiirakkaa. Sokerikakku sai täytteekseen kermarahkaa ja banaania, my favorite. Aikamoinen rumba oli menoillaan vielä vieraiden saapuessa, mutta kaikki sujui painollaan ja lopulta maltoin istahtaa olohuoneen keskelle nauttimaan rakkaiden ihmisten seurasta sekä paketeista. 

Tarjoiluista tarvii mainita sen verran, että turkinpippurimuffinsit sekä punajuuripiiras sai sen verran kehuja, että laitan niiden ohjeet poikkeuksellisesti tuonne loppuun (leikkasin ohjeet kauan sitten jostain lehdistä, enkä heti bongannut niitä netistä, joten linkitys ei nyt onnistunut). Maistuivat myös tekijälle, vaikka annoinkin muiden ensin testata ne :D 

Jokatapauksessa, Loistavaa itsenäisyyspäivää ja nautinnollista syntymäpäivää kaikille synttärikaimoille, sekä kiitos onnittelijoille, vierailijoille ja hengessä mukana olijoille!







Salmiakkimuffinit

100g pehmeää voita
1dl sokeria
3 huoneenlämpöistä munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g turkinpippurirouheita

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri keskenään. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Itse en välittänyt tässä vaiheessa juoksettumisesta, mutta jos niin käy, niin jauhojen ripottelu joukkoon pitäisi korjata tilanne. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää munaseokseen. Lisää myös rouhitut turkinpippurit. Jaa taikina muffinsivuokiin ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia. Ohjeessa neuvottiin laittamaan vielä kokoinainen turkinpippuri jokaisen muffinin päälle ennen uuniin laittoa, mutta itse skippasin tämän. Tein muffinit pikkuvuokiin ja niitä tuli 27 kpl. Koristelin muffinit kermarahkalla ja salmiakkilastuilla.

Feta-punajuuripiiras

Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
ripaus suolaa
200 g margariinia tai voita
2-3 rkl kylmää vettä

Täyte:
6-8 punajuurta
300 g ranskankermaa
3 munaa
3/4 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
2-3 rkl timjamia
150 g fetajuustoa

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Nypi rasva jauhoseokseen. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin tekeytymään.
Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi. Valuta, jäähdytä, kuori ja lohko.
Sekoita ranskankerma, munat ja mausteet. Murustele seokseen fetajuusto ja sekoita tasaiseksi. Kauli taikina levyksi leivinpaperin päälle. Levitä feta-ranskankermaseos ja punajuurilohkot. Voit kääntää taikinan reunat piiraan päälle (itse jätin tämän tekemättä). Paista piirasta uunissa 200-225 asteessa 30-45 minuuttia.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Rakkauspakkaukset

Erilaisia lasipurkkeja kertyy helposti kotinurkkiin ja tänä vuonna meidän purkeista muuntui huurremaalin, tarrojen sekä koristehiekan avulla tuikkutelineitä. Askarteluliikkeet ovat täynnä hopeisia, kultaisia, valkoisia, punaisia....  tarroja, joita voi mielikuvituksen mukaan liimailla puhdistetun purkin pinnalle ja sivellä sen jälkeen koko pinta huurremaalilla. Itse laitoin maalia pari kerrosta, mutta sekin on mielipideasia. Uusi olohuoneemme on kuorrutettu vihreän ja oranssin sävyillä, joten hiekka valikoitui sen kuin myös salaisen marttaystäväni lempivärien mukaan ;) Maalasin vielä purkkien kannet väreihin sopivaksi, jolloin hiekka ei pääse karkaamaan paketista ennen aikojaan. Toivottavasti ihanaiset rakkauspakkaukset välittävät aattoiltana sitä tunnetta, jolla niitä on tehty. 

ps. mummulle synttärilahjaksi tein tuikut hopeista nauhaa käyttäen ja vaihdoin vihreän hiekan hopeiseksi, joten mielikuvitus laukkamaan ja lasipurkkeja koristelemaan!