Hetki

Istun sinisen talon pihassa vaahterapuiden varjossa. Tuuli tuivertaa hiuksissani ja saa ympärilläni olevat lehdet suhisemaan. Aurinko paistaa sinisellä taivaalla, eikä läpinäkyvistä pilvistä ole sille vastusta. Kääriydyn vilttiin ja nostan kuuman teekupin huulilleni. Hetki. Minun hetkeni. Kukaan ei koe sitä niin kuin minä, sulkiessani silmäni ja kuunnellessani puiden suhinaa, lintujen liverrystä, viereisten pöytien epämääräistä pulinaa, kaukaista liikenteen hälyä. Avaan silmäni ja katselen alhaalla kimmeltävää merta. Hymyilen. Tämä hetki on kaunis, olen tässä ja nyt.