Kirvakapinaa

Esittelin teille aikaisemmin ylpeänä oman pikku yrttitarhani, johon lupasin hankkia vielä täydennystä. Eräänä aamuna kävelin Anton&Antoniin ostoksille ja huomasin hyllyssä ruukkurosmariinin. Rosmariini on vahvan makuinen yrtti, enkä osaa käyttää sitä vielä kuin kasvisten tai kanan kaverina, mutta se riittää ja jos se löytyisi ikkunalaudalta, olisi uudet kokeilut helpompia toteuttaa :) Rouva Rosmariini muutti siis meille.

"Rosmariini on ollut onnea tuovan yrtin mainessa. Se on ollut myös tärkeä rohtokasvi: esimerkiksi vielä 1960-luvulla Ranskassa desinfioitiin sairaaloiden potilashuoneita polttamalla niissä rosmariininlehtiä."

(lainaus Tikkanen, Heinimäki, Laakio; Pieni maustekirja)

Yrtit tuntuvat olevan varsinaisia vesijuoppoja ja annoinkin heti uudelle tulokkaalle vettä. Samalla käteni osui Basilikaan, jonka varsilta tipahti ikkunalaudalle kirva. Säikähdin ja ravistelin meiramia, jonka lehdistöstä tuntui tippuvan loputtomiin lisää kirvoja! Oli toimittava nopeasti, ettei rosmariinikin saisi osaansa tunkeilijoista - paniikkipuhelu äidille ja neuvojen kera taistoon! Huuhtelin molemmat kasvit sekä lisäksi onnenapilani, joka oli ollut meiramin vieressä. Sen jälkeen suljin kasvit muovipusseihin hiilidioksidihönkäni kera ja jäin odottelemaan. Odotin päivän, kirvat olivat tallella. Odotin kaksi lisää ja avasin pussitetut yrttini jännittävissä tunnelmissa. Herra Basilika näytti olevan kunnossa - huh! Mutta neiti Meirami ei ollut pystynyt nitistämään vihreitä muukalaisia. Tiesin etten tulisi käyttämään kirvaisia meiraminlehtiä ruokana joten luovutin reikälehtisen yrttini sitkeille sisseille, jotka saavat jatkaa nakerteluaan biojäteastiassa. Yrttitarhani ei siis vielä kasvanut lukumäärällisesti, mutta muutti muotoaan.  Niin ja Onnenapila tuntuu saaneen traumoja suljetuun tilaan joutumisesta, mutta uskon sen toipuvan. So that's the way the cookie crumbles :)