sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Lähiöstä lähiöön

Mistä näitä aurinkoisia sunnuntaiaamuja riittää! Espooseen muuttaminen on selvästi ollut suuri muutos, jonka sulatteleminen vie hetken aikaa. Usein huomaa kiinnittävänsä huomiota lähiöelämän haittoihin, varsinkin kun verrokkina on Töölön jugendtalojen kauneus, julkisen liikenteen riippumattomuus ja kaupungin välitön läheisyys.

Tänään havahduin siihen, että olen saavuttanut yhden Töölö-aikaisista unelmistani - kodin, jonka parvekkeelta näkyy meri ja siellä mahtuu syömään aamiaista. Linnut laulavat taloa ympäröivissä puissa niin, että ikkunan ollessa auki voi loikoilla sängyllä ja kuunnella niiden sulosointuja. Auringon valo pääsee huoneisiin (huom! monikko) lukuisista ikkunoista, ilman että sitä täytyy lähteä ulkoa etsimällä etsimään. Sunnuntaibrunssipaikka on vaihtunut täysistä ravintoloista omalle parvekkeelle, josta kevään edetessä saamme myös ensimmäisen oman puutarhan! Ympäristö kuin ympäristö, lähiö kuin lähiö - kauneutta on kaikkialla!



keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Lohesta on moneksi

En tiedä teistä, mutta oma sietokykyni kypsän lohen syömiseen on rajallinen. Oikeastaan pidän siitä enemmän raakana (sashimina, graavina..), mutta välillä tulee tehtyä myös uunilohta. Meillä saman ruoan syöminen kahtena peräkkäisenä päivänä tuottaa haasteita ja kun kyseessä on se eilen kypsennetty uunilohi, on luovuus laitettava tosissaan liikkeelle. 

Viime kerralla uunilohen kanssa oli tarjolla perunoita, kantarellikastiketta ja vihanneksia, joista seuraavana päivänä muokkasin kantarelli-lohipastaa. Pastana käytin mustaa riisinuudelia, joka toi hauskan väriyhdistelmän lautaselle. Saadakseni hieman erilaista makumaailmaa kalalle, höystin kantarellikastikkeen chilillä. Pienenä miinuksena oli tuplasuolaus, mutta minkäs sille voi jos kokki on rakastunut :) 




sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kevätkylvö

Viikonloppuun mahtui monenmoista ohjelmaa, joista yksi tärkeimmistä oli kevätkylvö. Pelkkä ajatus oman pikku puutarhan kasvattamisesta on pitkään saanut hymyn kasvoille ja nyt se on laittettu myös käytännössä alulle! Vaikka ensimmäiset kylvökokeilut eivät menisikään aivan putkeen, tuntuu hyvältä saada kasvattaa jotain itse - tapahtui se sitten siemenestä tai taimesta. 

Omavaraisuus, vaikkakin pienmuotoisena parvekeviljelynä, auttaa ymmärtämään papan intohimon maanviljelyyn ja sen synnyttämän yhteydentunteen ympärillä kasvavan luonnon kanssa. Se miten pienellä vaivannäöllä voi saada itse jotain vihreää kavamaan, tuntuu uskomattomalta! Oman sadon kasvattaminen, joka meillä on kevyttä harrastusta verrattuna isovanhempieni ainoaan toimeentuloon sekä luonnon säätelemään elinehtoon, avaa yhteyden omiin sukujuuriin kuin myös omaan ravinnonsaantiin. Sen sijaan, että ruokin virtuaaliset lehmäni mobiilialustalla kasvatetulla sadolla, voin toteuttaa samaa "maanviljelyä" todellisuudessa, omista lähtökohdistani käsin. 

Nyt vain odottamaan pieniä taimenalkuja, että päästään koulimaan! 








torstai 7. maaliskuuta 2013

Mustikkakupposet

Saatiin tänään idea - tehdään kakku! Aivan ihana idea ja jotenkin herkullisemman siitä teki torstai, arkikakku! Innosta puhkuen suuntasimme keittiöön, jossa todellisuus tuli vastaan - kakkuaineet uupuivat. Oma mielikuvitukseni ei taipunut tänään ajatusten uudelleenjärjestelyyn, joten annoin perheen maestrolle vapaat kädet ja näin syntyi tähänastisen elämäni parhaat mustikkakupposet! 



tiistai 5. maaliskuuta 2013

Rooman tuliaisia ja melkein harmaat kengät

Viikonloppuleskeydestä on selvitty ja Rooman tuliaisina sain maailman kauneimmat nahkahanskat!(Sermoneta gloves) Johtuneeko iästä vai mistä, mutta olen jo pitempään halunnut sellaiset, nimenomaan värikkäät. Jouluna pukki oli kuullut toiveeni ja kuusen alta löytyi kauniit mustat, violetilla rusetilla somistetut hanskat. Lahja piti saada vaihtaa pienempiin joulun jälkeen, mutta yllättäen kyseistä tuotetta ei enää löytynyt ja jäin ilman hanskoja. Vaikka tarkoituksena oli palata asiaan myöhemmin keväällä, olin unohtanut koko asian jo tyystin. Yllätys oli siis kahta mukavampi, kun paketista paljastui unohtunut toive ja vieläpä sinisenä! Uudet siniset hanskani tuovat mieleeni 50-luvun ja erityisesti lentoemännät, sekä lahjan antajan 

Eteisen kaappiin on muutaman viikon sisällä ilmestynyt myös toinen pitkäaikainen toive, harmaat kengät. Kevään alemyynneistä löytyi sattumalta lempimerkkeihini kuuluvan Art:in harmaat kiilakorkokengät, joiden korko kiinnitti huomioni. Tiedän, että niin lyhyen ihmisen kuin minä, ei kannattaisi käyttää kiilakorkoa, vaan illuusiota pituudesta antaisi ilmavampi korkomalli, mutta mitä sitä ihmisiä huijaamaan ja itseään rajoittamaan sen takia. Pieni takapakki kenkien kohdalla koitti, kun suojasin uuden aarteeni mehiläisvahalla Suomen kevätsäiltä, jolloin harmaa muuttuikin tumman harmaaksi tai oikeastaan mustaksi.. No mutta, mustia kenkiä ei kai koskaan voi olla liikaa :)