sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Lähiöstä lähiöön

Mistä näitä aurinkoisia sunnuntaiaamuja riittää! Espooseen muuttaminen on selvästi ollut suuri muutos, jonka sulatteleminen vie hetken aikaa. Usein huomaa kiinnittävänsä huomiota lähiöelämän haittoihin, varsinkin kun verrokkina on Töölön jugendtalojen kauneus, julkisen liikenteen riippumattomuus ja kaupungin välitön läheisyys.

Tänään havahduin siihen, että olen saavuttanut yhden Töölö-aikaisista unelmistani - kodin, jonka parvekkeelta näkyy meri ja siellä mahtuu syömään aamiaista. Linnut laulavat taloa ympäröivissä puissa niin, että ikkunan ollessa auki voi loikoilla sängyllä ja kuunnella niiden sulosointuja. Auringon valo pääsee huoneisiin (huom! monikko) lukuisista ikkunoista, ilman että sitä täytyy lähteä ulkoa etsimällä etsimään. Sunnuntaibrunssipaikka on vaihtunut täysistä ravintoloista omalle parvekkeelle, josta kevään edetessä saamme myös ensimmäisen oman puutarhan! Ympäristö kuin ympäristö, lähiö kuin lähiö - kauneutta on kaikkialla!



1 kommentti:

  1. On teillä kyllä mahtiparveke ja näkymät. Siinä kelpaa nauttia aamiaista ja muutakin.

    VastaaPoista