keskiviikko 7. elokuuta 2013

Elokuu tuoksuu syksylle

Ihana elokuu! Lämpimät kelit jatkuvat, mutta illat pimenevät ja ilmassa tuoksuu syksy. Syksyn tuoksu nostaa pintaan haikeutta ja iloa, odotusta ja innostusta, jotka sekoittuvat lapsuusajan muistoihin. Elokuussa tuoksui koulu. Äiti oli ommellut uudet kouluvaatteet, uusi koulureppu oli hankittu ja päättäväinen nuori neiti odotti jännityneenä koulun alkua. Mitä kaikkea syksy toisikaan mukanaan!? 

Huomaan, että tuo sama tunne valtaa minut myös aikuisena, ilman rutiininomaista koulunalkua. Elokuinen tuuli tuo tullessaan kuiskauksia edessä olevista mahdollisuuksista ja seikkailuista, uusista harrastuksista, opinnoista, kynttilän valaisemista hetkistä, sateen raikastamista päivistä, kokkailukokeluista.. Aikamoinen rikkaus, vuodenajat. 




tiistai 6. elokuuta 2013

Lomalta paluu

Loma, pitkät aamu-unet ja mökkeily on jälleen vaihtunut arkeen, rutiineihin ja kotiin. Jonkinlaista muutosvastarintaa on ollut havaittavissa, mutta myös kotiin palaamisen iloa. Parvekkeella kuivuudesta kärsineet chilit ja tomaattit on saatu toipumaan (kiitos välikastelijoille avusta!) ja parvekkeelta avautuva maisema on yhtä kaunis kuin lähteissä. 

Koska jääkaappi kyhjötti kesän jäljiltä tyhjänä, päätin aloittaa viikon ruokashoppaamalla. Nautin jo etukäteen ajatuksesta, että ehdin käydä rauhassa ostamassa pähkinöitä sieltä, vihanneksia täältä ja hieman jotain erikoisuuksia tuolta. Mieltä kutkutti myös kaupparetkellä selkiytynyt visio maanantai-illan ruoasta: karitsapyöryköitä, oman maan (lue: äidin ja isän maan) perunoita ja porkkanoita sekä valkokaalisalaattia. 

Kokkailussa on jotain maagista. Jotain joka saa mielen lepäämään ja jossa onnistumisentunne on usein läsnä. Pelkästään multakerroksen alta paljastuvien oranssien porkkanoiden ja keltaisten perunoiden esiin saaminen tuottaa mielihyvää, puhumattakaan luovasta karitsapyöryköiden maustamisesta (tällä kertaa pyöryköihin tuli kuivattua chiliä, tuorebasilikaa ja valkopippuria). Omassa keittiössä kokkailussa on myös oma nautintonsa, kun osaa vastata jokaiseen mitä ja missä kysymykseen ilman suurempia miettimisiä. 

Ajatus valkokaalisalaatista syntyi kaupassa ensimmäisenä. Maistoin Thaimaassa tulisen-suolaisen-makeaa papaijasalaattia -NAM- ja kesällä yritin tehdä sitä itse, valkokaalista. Mökiltä uupuivat kalakastike ja muutama muukin ainesosa, joten eilen se tuli ensimmäisenä mieleeni kauppaan astuessa. Papaijan tilalle siis valkokaalia, mutta muuten seurasin suhteellisen orjallisesti Lilystä löytynyttä reseptiä (suhteellisen.. jätin sipulin, edamamen ja katkaravut pois, käytin ruokosokeria ja laitoin maun mukaan ainesosien suhteet..). Nyt kuitenkin se tärkein asia eli salaattiin käytin ITSE KASVATETTUA CHILIÄ!!! Punaiseksi muuttuneet chilit odottavat pataan pääsyä ja ensimmäinen onnekas syötiin siis eilen. Testasin chiliä ensin päästä, koska sen tulisuusasteesta ei ollut mitään tietoa. Päätypala oli mieto ja mietin, tuleekohan siitä mitään potkua salaattiin. Simenkotaan päästyäni maistoin uudelleen ja totesin chilin punan siirtyneen omille poskilleni - vahvaa on, vahvaa ja hyvää :)