maanantai 17. marraskuuta 2014

Elämäni tärkein projekti

Minkähän projektin aloittaisin? Pitäisikö tehdä kauppalista vai laittaa pyykit narulle? Toisaalta keittiö pitäisi siivota ja olisi kiva käydä tsekkaamassa mailit tai ainakin vilkaista mitä naamakirjassa on meneillään. Pari kutomisprojektia odottaa jatkamista NIIN ja valokuvakirjat pitäisi saada valmiiksi.. Pieni ihminen vieressäni tekee pärinä-äänen katsoen odottavin, innostunein ja läsnäolevin silmin suoraan silmiini. Hymyilen ja päätän rakentaa kuppitornin.

Jos olemassa on vain tämä hetki, niin miksi siinä on niin hankalaa pysyä? Mennyt on jo mennyttä ja tulevaisuudesta ei voi tietää, joten miksi en olisi läsnä tässä ja nyt? Jokin minussa vastustaa tätä ajatusta suuresti ja päässäni huutaa ajatus: "pitäähän olla suunnitelma, asiat pitää hoitaa!" Koitan rauhoittaa tuon epäilijän ja ymmärrän sitä lietsovan pelon - pikkuhiljaa, hetkittäin ystäväiseni.

Olen kiitollinen, että olen saanut pienen opettajan vierelleni näyttämään hetkien tärkeyden ja maadoittamaan minut takaisin kuppitornien ja olemisen pariin. Käytännön asiat pitää hoitaa, mutta ehkä ensi vuoden suunnittelu tai sitä tulevien vuosien suunnittelu työurineen voi odottaa, kauppalista on joka tapauksessa jo päässäni ja todella tärkeät asiat tulevat varmasti tietooni ilman jatkuvaa internetin vahtausta. Kuppitornini eivät välttämättä enää kiinnosta huomenna - ymmärrän että meneillään on elämäni tärkein projekti, joka menee ohi jos en pysähdy sen äärelle.

Suljen kaikki ajatukset pois, nostan neidin syliini ja katson häntä. Saan tuijottavan katseen ja pärinä-äänen, josta repeän nauramaan. Pian nauramme molemmat, enkä tiedä sillä hetkellä mitään kauniimpaa ääntä maailmassa. Kiitos, että autat minua nostamaan katseeni ja huomaamaan hetkien kauneuden ❤️



torstai 9. lokakuuta 2014

Junasukat

En muista koskaan neuloneeni villasukkia. Koulussa tehtiin töppöset, joita purettiin ja neulottiin, purettiin ja neulottiin.. mutta niiden jälkeen kantapään tekemiset ovat jääneet muille. Olen onnekas, sillä lähipiiristäni löytyy taitavia puikkojen heiluttajia enkä ole kokenut suurta tarvetta itse tarttua toimeen. Nyt kuitenkin löytyi motivaatio, kun huomasin nauttivani ajatuksesta, että saan tehdä meidän pienelle neitokaiselle itse sukat. Hyväksi havaitut junasukat jäivät pieneksi ja päätin, että tekisin uudet sellaiset. Facebookista löytyi Junasukat 75 v -tapahtuma, sillä kyseinen malli täyttää ensi vuonna tuon kunnioitettavan 75-vuoden iän. (Kannattaa käydä ainakin lukaisemassa junasukkien tarina, jos neulominen ei houkuttele.) Vielä kun sain äidilta apua ohjeen tulkintaan, niin vuolá - sukat alkoivat valmistua melkein itsestään! Eilen täältä löytyikin hyvin tyytyväinen äiti, joka meni odottavin mielin nukkumaan, jotta saisi pukea kylmään syysaamuun vauvalle uudet punaiset sukat ❤️




ps. itselle hankaluutta aiheuttavat kohdat olivat A. kantapään aloitus, sillä olin 1 ja 4 puikon keskellä josta neuvottiin aloittamaan aina sileä neule. Neuloin ensin 1 puikon oikeaa ja aloitin vasta sitten silmukoiden nostamisen. Ja B. kantalapun sivuilta poimittujen silmukoiden jälkeen itse olin tekemässä nurjaa puolta, joten tein ensin sitä oikean sijaan, jolloin yhteen neulomiskavennus tuli nurjalla ja silmukan yliveto kavennus oikealla puolella.


tiistai 7. lokakuuta 2014

Kaivattu kananmunakastike

Lapsuuden makumuistot alkoivat jälleen eilen kummitella mielessäni ja tänään ryhdyin tuumasta toimeen - kananmunakastiketta! Tämä on yksi lapsuuteni lempiruoista ja sitä syötiin joko pelkiltään perunoiden kera tai sitten kalapuikkojen kanssa. Peruna on kuitenkin se toinen tärkeä elementti ja nimenomaan keitetyt perunat. Kun perunat tällä kertaa olivat vielä vanhempien tuliaisia, samoin kuin lautaselta löytyvät porkkanat ja pavut, oli päiväunien aikaan nautittu lounas kiitollisuudella maustettu. Odotan jo innolla sitä aikaa, kun mini me alkaa syödä muutakin kuin äidinmaitoa ja saan kokkailla meille kaikkia herkkuruokia!


maanantai 29. syyskuuta 2014

Äitiys

Tasan viisi kuukautta sitten heräsi kodistamme ensimmäisen kerran kahden sijaan kolme. Pieni nyytti tuhisi vieressämme ja tajusin olevani äiti. Äiti. Yhdeksän kuukauden laskeutuminen tähän ajatukseen antoi ehkä jonkinlaisen pohjan jolle voisin alkaa rakentaa tätä ajatusta, mutta vasta kun vastasyntynyt tyttö nostettiin rinnalleni ensimmäisen kerran, tajusin kuinka alussa rakennustyömaani oli ollut.

Olen lukenut kaikenlaisia synnytyskertomuksia äidinrakkaudesta. Sellaisia joissa äidinrakkaus syöksyy suoniin heti ensimmäisen huudon kohdalla, sellaisia joissa sitä ei ole heti löytynyt, sellaisia joissa masennus on estänyt koko tunteen löytymisen. Luulen, että jokainen synnytys on oma kertomuksensa äitiydestä, äidinrakkaudesta ja kaikesta mitä pienen uuden ihmisen syntymiseen liittyykin. Jokainen tarina on yhtä uniikki kuin aiheuttajansa ja värikäs kuin kertojansa, ja voi! - siksi niin mielenkiintoinen ja arvokas.

Ajattelin synnytystä hyppynä tuntemattomaan. Monet uudet asiat voivat tuntua siltä, mutta yleensä asiat, joita valitsen tekeväni liittyvät iloon, nautiskeluun ja hyvään oloon, eivät siis sisällä kipua tai suurempia elämänmuutoksia. Päätin jo raskauden alussa etten miettisi koko synnytystä ennen kuin keväällä ja kun tammikuu koitti, alkoivat synnytysajatukset hiipiä mieleeni. Ensimmäinen tunne oli epätietoisuudesta kumpuava pelko: Kestänköhän tulevan kivun? Selviänkö hengissä? Olisin halunnut että joku olisi osannut kertoa minulle tarkalleen millaista synnyttäminen olisi ja miten se menisi, millaista kipua se sisältäisi ja millainen kehoni olisi sen jälkeen. Asiasta puhuminen helpotti pahimman kärjen pelolta pois  ja suurin helpotus tuli seuraamalla äitejä: kaikki näkemäni olivat hengissä, kävelivät normaalisti ja monilla oli enemmän kuin yksi lapsi(!). Myös sairaalaan tutustumisen aikana tullut luottamus synnytyshenkilökuntaa kohtaan toi varmuutta omaan selviytymiseen. Jossain vaiheessa huomasin pelon kääntyneen odotukseen ja jopa innostukseen: mielenkiintoista nähdä millainen kokemus synnytykseni olisi!

Kuukausien odotuksen jälkeen itse h-hetkellä ajatuksia oli päässä nolla kappaletta. Synnytykseen valmistava supistuskipu vei kaiken energian pakottaen mielen keskittymään hengittämiseen ja kestämiseen. Ajantaju katosi ja oli vain tässä ja nyt, kipuaalto kerrallaan. Ponnistusvaiheessa tuntui, että keho vei kerrankin mieltä eikä mieli kehoa. Ja kun viimein kätilö näytti lasta ja tajusin sen olevan tyttö, katsoimme uutukaisen isän kanssa toisiamme ja kyynel vierähti poskelleni. Ensimmäinen tunne oli helpotus. Valtava helpotus. Katselin pientä tytärtäni, joka katseli turvonnein sumein silmin maailmaa ensimmäistä kertaa. Ainutlaatuinen.

Kiitos viisas keho,  kiitos tukena ja loppuelämän vastuunjakajana toimiva rakas kumppani, kiitos sairaalan osaava synnytyshenkilökunta ja kiitos pieni tyttäremme, olet täydellinen.







torstai 25. syyskuuta 2014

Flunssakeitto

Syysflunssa yllätti. Ja tarkoitan sitä todella, yllätti. Olin vahvasti päättänyt etteivät ympärillä jylläävät pöpöt tartu minuun ja uskoin päätökseni olevan todella hyvä suojakeino. Kun siis tiistai-iltapäivästä kurkussa alkoi tuntua ikävältä, olin hämmentynyt. Muutaman tunnin päästä flunssapöpöt olivat jo aloittaneet kunnon bileet kehossani ja makasin sängyssä muistellen vanhan Strepsils-mainoksen piikkiomena kurkussa -vertausta tappiomielellä.  No joka tapauksessa, flunssarohdot on taas otettu käyttöön ja tässä muistutus yhdestä parhaimmista flunssajuomista:

Flunssankarkoitusjuoma
valkosipulinkynsiä tai inkivääriä pilkottuna 
sitruunaviipale
hunajaa
kuumaa vettä

Valitse lempparikuppisi, laita ainekset pohjalle ja kaada kuuma vesi päälle. Nauti kuumana monta kupillista :) Jos ei ihan paranna flunssaa, niin yrittämisestä tulee ainakin hyvä mieli.

Toinen hyvä on kuuma mustaherukkamehu, etenkin itse tekemästä (=äidin tekemästä) mehusta.

Itselläni flunssassa tekee mieli keittoja. Jotain tulista, joka avaa tukkoisen nenän ja mausteista, että maistaa edes jotain pieniä makuja syömästään ruoasta. Löysin netistä thaimaalaisen kanakeiton reseptin, jonka parempi puoliskoni tänään toteutti sairastavalle vaimokkeelle ❤️ Keitto oli juuri sitä mitä kaipasinkin tähän olotilaan ja yllätyin kuinka hyvin maistoin yrttien maun! En osaa kuvitella thaikeittoa ilman korianteria, joten lisättiin sitä thai-basilikan lisäksi. Nuhanenä suosittelee :)



tiistai 23. syyskuuta 2014

Confit de canard

Kahden vuoden takaisen Espanjanmatkan jälkeen olen kaivannut sieltä eniten ruokaa - yllättäen :) Erityisesti lounaalla tarjottu ankka on jäänyt mieleen ja olen koittanut kokkailla tuota samanlaista mureaa ankankoipea pariinkin otteeseen, huonolla menestyksellä. Pakastealtaasta tai vakuumista ostetut ankankoivet eivät ole muuttuneet keittiössämme mureiksi makunautinnoiksi, vaan pikemminkin sitkeiksi ja mauttomiksi "pakko syödä, koska maksoi paljon" -ruoiksi.

Meinasin jo luopua toivosta, kun eteeni osui vinkki, että ankankoivet kannattaa ostaa ankanrasvaan säilöttynä. Ajatus jäi kytemään mieleeni ja kun hulluilla päivillä silmiini osui juuri tällainen tuote, päätin kokeilla vielä kerran. Säilykepurkki sisälsi neljä kypsää ankankoipea säilöttynä ankanrasvaan ja hinta oli alessa 20 euroa - ei siis ihan arkiruokaa. Koivet ovatkin odottaneet juhlavampaa kattausta ja viimein tilaisuus koitti. Kutsuimme ystäväpariskunnan syömään sillä alustuksella, etten tiedä mitä pääruoasta tulee mutta alkuruoka on sen verran täyttävää että sillä ja jälkiruoalla pärjää ainakin hetken :)

Pitkä tarina lyhyeksi, aluruokana tarjoiltiin tuttu punajuurikeitto, joka oli hyvää ja jonka syömisen aikana ankankoivet olivat 20 minuuttia uunissa 200 asteessa. Koivet nostettiin pöytään pinaatilla höystetyn perunamuusin, sekä paistikastikkeen (kiitos vieraiden kekseliäisyyden :) kera. Ja kuulkaas, ankka oli juuri sellaista mitä muistan sen olleen Espanjassa - N.A.M (=nautinnollisen absoluuttisen maukasta). Jos ei tykkää suolaisesta ruoasta, niin sitten en suosittele, mutta muuten todella helposti valmistuva loistodinneri!

ps. jälkiruoaksi tarjoiltiin panna cottaa passionhedelmäkuorrutuksella.. :P








Karvarouskusta on moneksi

Viime keskiviikkona sain veljeni mukana ruokapaketin maalta, joka sisälsi muunmuassa karvarouskuja eli karvalaukkuja. En muista onko meillä lapsena syöty muita sieniä kuin näitä ja suppilovahveroita, ehkäpä kantarelleja, mutta tämän muistan sieltä saakka. Esimerkiksi jouluun kuuluu sienisalaatti tehtynä nimenomaan karvarouskuista.

Kiitos isäni, sain siis näitä ison pussillisen ja tein sen tietenkin ensimmäisenä tutun turvallisesti maukkaaksi sienisalaatiksi :) Sienet, sipulia, kermaa, suolaa ja pippuria - tätä mahtavuutta ruisleivälle ja namskis! Salaatti on itseasiassa vielä parempaa, kun se on muhinut päivän imien kaiken kerman sieniin ja sitten paistaa sen. Tällä kertaa sovelsin siitä pastakastikkeen, johon lisäsin pari herkkusientä, chiliä ja soijakastiketta. Soossi oli hyvää, mutta siitä puuttui jokin pehmeämpi maku.. Kolmantena päivänä meidän perheen pizzamestari taikoi lopusta kastikkeesta sienipizzan ja se oli mielestäni parasta kotona tehtyä pizzaa ikinä! Päälle lisätty mozzarella-emmental juusto oli selvästi ollut se puuttuva tekijä. En olisi uskonut, että tuo voimakasmakuinen sieni olisi sopinut pizzaan, mutta väärässä olin. Tätä tehdään toistekin!


tiistai 9. syyskuuta 2014

Kesäkurpitsasta on moneksi

En tiedä teistä, mutta itselläni pyörii aika pitkälti ne samat ruoat ja ruoka-aineet viikottaisessa menussa, joka aiheuttaa välillä kyllästymistä koko kokkailuun. Otan välillä itselleni haasteita jonkun uuden ruoka-aineen kanssa, josta en ole niin kovin innoissani ja viime aikoina se on ollut vanhempien tuottoisan kasvimaan ansiosta kesäkurpitsa. 

Kesäkurpitsakeitosta olenkin jo pauhannut ja vaikka se onkin hyvää, niin ei sitä ihan joka päivä halua syödä. Tämän ansiosta lähdin etsimään ideoita internetin ihmeellisessä maailmasta ja törmäsin kahteen reseptiin, joita lähdin kokeilemaan. Toinen oli kesäkurpitsavuoka, joka muistutti lasagnen ja makaronilaatikon risteytystä ja toinen täytetyt kesäkupitsat. En muista mistä reseptistä nämä sai alkunsa, joten en linkkaa tähän mitään suoria linkkejä, mutta ensimmäisessä on siis kesäkurpitsaa ja jauhelihakastiketta kerroksittain, joka kruunataan munamaidolla ja juustolla. Täytetyissä kesäkurpitsoissa käytin myös jauhelihaa täytteenä, herkkusienien, chilin ja paprikan ohella, tietysti juustokuorrutteella. Molemmat olivat kokeilemisen arvoisia ja ensimmäistä voidaan tehdä uudelleenkin. Täytetyt paprikat vievät mielestäni jälkimmäisestä voiton, joten ehkäpä tämä oli kertakokeilu. Mikähän sopisi seuraavaksi haasteeksi, ehkäpä tofu...

ps. Hyvistä keskurpitsaruoista otetaan vinkkejä vastaan!




tiistai 19. elokuuta 2014

Mustikoita

Mustikkasato jäi tänä vuonna viime vuotta pienemmäksi ja oma metsään meneminen ei oikein onnistunut pienen neitokaisen ansiosta (=marjojen poimiminen ei vielä ole lempipuuhaani), joten päätimme ostaa mustikoita. Ostomustikat jäivät laatikossa pöydälle muiden menojen takia ja muutaman tunnin päästä kotona odotti lievästi käyneelle haisevat marjat :/ Onneksi olin ehtinyt muutaman purkin laittaa pakkaseen ennen lähtöä, mutta mitä tehdä lopulla n. 3 kg mustikoita?!? Soitto äidille ja eikun mustikkahillon keittoon. Voin kertoa, että sotkuista ja kuumaa puuhaa, ja oman haasteensa toi pikkuneidin levottomat unet. Tunnin kokkailun jälkeen keittiö on jälleen siisti, parvekkeella nököttää kuusi purkkia hilloa ja hellalla mustikkakiisseli odottaa mannapuuron keittäjää. Ja mikä parasta, olo on ihan super - onnistuin ja jaksoin vielä kirjoittaa blogiakin. Elämän pieniä iloja :D



tiistai 5. elokuuta 2014

Elokuinen kesäkurpitsakeitto

Lomakausi alkaa meidän perheessä olla lopuillaan ja palautuminen kaupunkielämään on aloitettu. Kesäloma oli hitusen erilainen kuin aikaisemmat, pienen uuden ihmisen ansiosta. Onneksi pikkuinen tuntuu olevan sopeutuvaa sorttia, joten kaikki meni loistavasti, vaikkakin erilailla :)

Lomalta paluu ei tapahtunut taaskaan tyhjin käsin, vaan vanhemmat varustivat meidät kesäkurpitsoilla, pinaatilla ja kurkuilla. Viime kesänä hyväksi todettu kesäkurpitsakeittoresepti toimi pohjana, tällä kertaa pinaatilla ja chilillä höystettynä. Keitin yhden kesäkurpitsan vähässä vedessä pehmeäksi ja lisäsin chiliä. Samalla ryöppäsin pinaatin lehdet ja lisäsin ne kesäkurpitsan kaveriksi. Kun kurpitsa oli pehmennyt, soseutin seoksen sauvasekottimella, lisäsin kaksi kananamunaa ja lorauksen ruokakermaa. Sekotin vielä hieman ja annoin kiehahtaa. Maustoin vielä ripauksella suolaa ja chiliä. Namskis!








tiistai 27. toukokuuta 2014

Pinaatti-haukipullat

Pitkästä aikaa pääsin hellan ääreen kokeilemaan jotain ihan uutta tuttavuutta. Kaupassa haukifile oli tarjolla ja päätin ottaa riskin ostamalla sitä. Lihatiskin mukava setä jauhoi hauen valmiiksi ja antoi hyviä vinkkejä, miten haukipullat voisi valmistaa. Tsekkasin vielä kotona googlen tarjonnan ja päädyin testamaan kotikokin sivuilta löytyneen reseptin pinaatilla höystettynä. Korppujauhojen käyttö ei ole lempipuuhaani, mutta tällä kertaa seurasin uskollisesti ohjetta, jotta tietäisin miltä "normaalit" kalapullat maistuvat. Pullista tuli yllättävän hyviä, hieman suolaisia (ohjeessa oli 2 tl suolaa 500 g haukea) ja pinaatti teki niistä ehkä hitusen vetisempiä kuin mitä se olisi ollut ilman. Pullat saivat positiivisen vastaanoton myös toisen syöjän suusta, joten haukea voi löytyä jatkossakin tämän kodin ruokalistalta :)


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pitkäperjantai

Ihanan pitkä perjantai auringonpaisteessa ;) Kevään ensimmäinen parvekelounas jälkiruokineen nautittu ja Laajalahden pitkospuut testattu. Life is good <3





keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Sormet mullassa

Mahtava kevätpäivä! Olimme ajatelleet, että jätämme tänä vuonna parvekepuutarhuruuden väliin, mutta kevään edetessä on kuva pienestä yrttitarhasta palannut mieleeni yhä useammin. Koska laatikoista löytyi vielä multaa ja viimevuotisia siemeniä, niin mikäpä olisi sopinut tähän päivään paremmin kuin tillin, korianterin ja persiljan kylväminen. Yhden rivin jätin vielä basilikalle, jonka siemenet olivat päässeet loppumaan. Viime vuoden chilitkin puhkesivat kukkaan pienen parturoinnin jälkeen. Mielessä pyörii jo papaijasalaatti, johon saa käyttää oman maan chiliä ja korianteria, graavilohta maustettuna omalla tillillä ja puhdistava persiljatee itse kasvatetusta persiljasta! 



tiistai 8. huhtikuuta 2014

Herkkumakaronilaatikko

Se onnistui!!! Söin noin kaksitoista vuotta sitten todella maukasta herkkumakaronilaatikkoa, jonka jälkeen ajatus siitä on palannut mieleeni tasaisin väliajoin. Jostain kumman syystä en ole koskaan kokeillut itse sen tekemistä, vaikka olenkin epäillyt tietäväni sen maukkauden salaisuuden.. Tänään herätessäni tiesin viimein koittaneen sen päivän, kun kokeilisin arvaukseni paikkansapitävyyttä ja parhaassa tapauksessa saisin maistaa uudelleen tuon herkullisen maun. Pitkästä tarinasta lyhyt - munamaidon tilalle tein lasagnesta tutun valkokastikkeen goudalla höystettynä ja sekoitin sen makaroni-jauheliha -seokseen. Pinnalle vielä vähän juustoraastetta ja noin 20 minuutiksi uuniin. Maku oli parempi kuin muistin - jopa parempi kuin lasagnessa, joka on yksi suosikeistani. Ihanan kostea, pehmeä ja suolainen makaronilaatikko tulee olemaan tämän perheen ruokalistalla jatkossakin, ehkä jopa sillä seurauksella että perinteinen munamaitolaatikko jää unholaan..



tiistai 1. huhtikuuta 2014

Aprilliaamiainen

Aprillipäivä, kuten muutkin päivät, kannattaa aloittaa hyvällä aamupalalla. Kaivelin eilen pakastinta ja löysin vielä karvarouskuja viime kesältä. Vesi herahti kielelle jo pelkästä sienisalaatin ajatuksesta, joten olihan se toteutettava. Parasta on kun kerma saa imeytyä yön yli sieniin, joten maltoin eilen mieleni ja palkitsin itseni tänä aamuna sienisalaatti-ruisleivällä. Nam! Lähiaikoina on myös löytynyt lapsuusajan klassikko aamupalapöytään - kaakao :) Aurinkoista aprillipäivää!!!


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kaalikääryleet

I did it! Tein kuin teinkin ensimmäistä kertaa elämässäni kaalikääryleitä! Niistä ei tullut niin pehmeitä, kosteita ja kauniin ruskeita, kuin mitä omat muistikuvani hyvistä kaalikääryleistä on, mutta a. tein ne itse alusta saakka b. sain vain yhden palovamman (pienen) c. ne maistuivat silti hyviltä ja d. sinappikermakastike ja puolukkahillo kruunasi kaiken. Olen siis tyytyväinen ja tiedän, että ensi kerralla koko prosessi on jo helpompaa :D Onnistumisen tunne.







keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Palapeli

Lapsena palapelien kokoaminen oli yksi kivoimpia puuhia ja pakko myöntää, että kyllä se edelleen on mukavaa ajanvietettä. Palapelejä tehtiin yleensä sisarusten kanssa, mutta se oli myös koko perheen puuhaa. Muistan erityisesti yhden värikkään viidakkopalapelin, jota äiti kokosi keittiön pöydän ääressä - välillä yksin, välillä yksi lapsi auttamassa ja välillä koko konkkaronkka palapelin ympärille jumittuneena.

Nykyään palapelien kokoaminen ajoittuu itselläni kesälomakauteen, jolloin vintin kätköistä kaivetaan esille pölyttyneet rasiat ja valitaan niistä yksi. Kun lomat on ohi, unohtuu yleensä myös palapelit. Viime kesän jälkeen olen kuitenkin kaipaillut useammin kuin kerran jotain palapeliä koottavaksi. Ei siis ollut yllättävää, kun Suomalaisessa kirjakaupassa piipahtaessani mukaan tarttui 500 palainen Muumipalapeli  - Omenatarha. Valitsin tovin jos toisenkin sopivaa ja mietin, mikä palapeli olisi sellainen jonka haluaisin säilyttää tai käyttää vaikkapa jossain kierrätysprojektissa hyödykseni. Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi Muumeilta on tullut vaikka mitä ihania tuotteita ja itse pidän niitä seuraavalle sukupolvelle säästämisen arvoisina, joten valinta osoittautui lopulta helpoksi :)

ps. Taisin olla aika innoissani, sillä kokosin palapelin samana päivänä kun olin sen ostanutkin...







sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Sunnuntainen sosekeitto ja voittajafiilis

Jääkaappi vaatii tänään täydennystä, mutta ennen sitä halusin kerätä jäljellä olevat ainekset ja loihtia lounaan. Kaapin kätköistä löytyi tällä kertaa muutama peruna, neljä porkkanaa ja yksi punajuuri. Vielä kun pöydälle oli jäänyt sipuli ja valkosipulin kynsiä, niin ainekset oli koossa kasvissosekeittoon. En ole suuri sosekeittofani, mutta motivaatio "nyhjäistä jotain tyhjästä" sai veden kielelle jo kiehumisvaiheessa (tai sitten se oli nälkä..). Jotta keitto ei jäisi aivan arkiseksi sosekeitoksi, niin keksin vielä paistaa viimeiset vaaleat leipäpalaset suolaisiksi krutongeiksi makealle keitolle vastapainoa antamaan. Sunnuntainen jämäkasvissosekeitonvalmistus jätti jälkeensä täyden mahan ja voittajafiiliksen! 

 



keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Jotain sinistä

Kaikki värit ovat ihania. Toisia suosin enemmän sisustuksessa, toisia taas pukeutumisessa ja jotkut värit vilkahtavat ainoastaan esillä olevissa valokuvissa. Kuitenkin, jos joku kysyy lempiväriäni, vastaan aina sininen. Näin on ollut oikeastaan niin kauan kuin muistan. Teini-iässä sain mahdollisuuden maalata oman huoneeni ja ehkä jo arvaatte minkä väriseksi huoneeni seinät muuttuivat.. Ei siis ole ihme, että kun innostun kutomaan tai virkkaamaan itselleni jotain uutta (tämä tapahtuu kerran vuodessa), niin värinä on yleensä sininen. 

Joku saattaa muistaa viime vuonna esittelemäni Rooman tuliaiset, siniset nahkahanskat. Kyseiset hanskat ovat ihanat, mutta aika usein aivan liian kylmät. Olenkin pitempään etsinyt jotain yksinkertaista, mutta kuitenkin kaunista mallia rannekkeisiin ja sellainen löytyi viime vuoden Koto living -lehden sivuilta (4/2013). Lankalaatikossa inspiraatiota odottanut alpakkalanka sai viimein käyttökohteensa ja lopputuloksesta tuli suloisen lämpimät palmikkorannekkeet. Rannekkeet olivat myös looginen ja odotettu jatko viime vuonna korinpohjaneuloksella tekemilleni säärystimelle. Ehkä ensi talvena on vuorossa sininen pipo... 

ps. Tiesitkö, että sinistä väriä pidetään rauhoittavana ja keskittymistä edistävänä värinä? Lisää väreihin liittyviä tietoja löytyy mm. Coloriasta.




 

tiistai 18. helmikuuta 2014

Arjen filosofiaa ja kinkkukiusauspiirakka

Rakastan postikortteja. Kauneimmat kortit olen löytänyt posteista, joissa piipahtaessani saatan viettää tovin jos toisenkin korttihyllyjä kierrellessä. Kauniita tai oivaltavia kortteja löytäessäni hamstraan niitä piironginlaatikkoon odottamaan sopivaa postikortinlähetyspäivää tai sitten asetan ne esille hyvää mieltä levittämään. Tänään postissa poiketessani törmäsi ihaniin, itselleni uusiin tuttavuuksiin - Anna-Mari Westin kortteihin. Ihania kuvia, värejä ja arjen filosofiaa. Pari korttia tarttui matkaan ja ajattelinkin jakaa teille toisen täällä, toivoen että se saa jonkun muunkin suupielet kääntymään hymyyn ja pienen lämpimän läikähdyksen tuntumaan rinnassa.



Toinen asia mistä tänään olen ollut innoissani oli "kaappien kätköistä" -teemalla loihditttu kinkkukiusauspiirakka. Jääkaapissa on pari päivää ollut aurajuusto-kinkkukiusauksen jämät ja jostain syystä kolmantena päivänä se ei enää vain houkutellut. Oma luovuus oli koetuksella, mutta onneksi samassa taloudessa asuu innovatiivinen kotikokki, joka halusi kokeilla kinkkukiusauspiirakan tekemistä. Sämpylätaikinasta pohja tai oikeastaan ohut pohjakuori, kinkkukiusauksesta, tomaatista ja paprikasta sisus ja koko komeus kuorrutettiin juustolla. Kyllä maistui kinkkukiusaus taas kummasti :) Erityisen kiitoksen annan pohjakuorelle, joka oli NIIN rapea ja maukas. Kyllä vaan kannattaa kaivella kaappeja, kokeilla ja keksiä ihan uusia ruokalajeja!








tiistai 4. helmikuuta 2014

Tiistai-illan lohikeitto

Siskonmakkarasoppa, lihakeitto, nakkisoppa, jauhelihakeitto... talvella lumen ja etenkin loskan keskellä tekee usein mieli liemiruokia. Jostain syystä kalakeitto on jäänyt omalta kokkauslistalta kokonaan uupumaan ja tänään oli aika korjata tuo puutos. Perinteisen lohikeiton resepti löytyi maku.fi sivustolta, mutta jostain syystä siihen oli eksynyt ruokakerma.. korjasin tämän virheen laittamalla kuohukermaa ja nokareen voita, mutta muuten noudatin reseptiä :) Yllättävän helppo ja nopea ruoka, joka lämmittää sisältäpäin eikä todellakaan jätä nälkäiseksi. 

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Siivousta ja hemmottelua

Kädet ovat syyhynneet koko viikon siivoamaan ja eilen viimein tuo kutina sai tyydytystä, kun hinkasin keittiön puhtaaksi katosta lattiaan. Ilman ruokapalvelua ei energia olisi riittänyt ja rakkaudella kokatut perunalätyt (perunamuusin jämät + kananmunaa) katosivatkin nopeasti lautaselta.

Tänään testattiin jälleen lihan valmistamista uunissa paistomittarin kera, eikä se vieläkään onnistunut täydellisesti. Hyvää oli, mutta ei ihan timanttista :) Pitkästä aikaa mieleen muistuneet uunikasvikset sen sijaan maistuivat mahtavilta (loraus öljyä, hunajaa, suolaa ja timjamia)! Koko sunnuntain kruunasi makuuhuoneen siivouksen keskelle leijaillut pullantuoksu, joka todentui vuoden ensimmäisenä laskiaispullana ja superhyvinä minikorvapuusteina. Aika moista hemmottelua - kiitos rakas