Palapeli

Lapsena palapelien kokoaminen oli yksi kivoimpia puuhia ja pakko myöntää, että kyllä se edelleen on mukavaa ajanvietettä. Palapelejä tehtiin yleensä sisarusten kanssa, mutta se oli myös koko perheen puuhaa. Muistan erityisesti yhden värikkään viidakkopalapelin, jota äiti kokosi keittiön pöydän ääressä - välillä yksin, välillä yksi lapsi auttamassa ja välillä koko konkkaronkka palapelin ympärille jumittuneena.

Nykyään palapelien kokoaminen ajoittuu itselläni kesälomakauteen, jolloin vintin kätköistä kaivetaan esille pölyttyneet rasiat ja valitaan niistä yksi. Kun lomat on ohi, unohtuu yleensä myös palapelit. Viime kesän jälkeen olen kuitenkin kaipaillut useammin kuin kerran jotain palapeliä koottavaksi. Ei siis ollut yllättävää, kun Suomalaisessa kirjakaupassa piipahtaessani mukaan tarttui 500 palainen Muumipalapeli  - Omenatarha. Valitsin tovin jos toisenkin sopivaa ja mietin, mikä palapeli olisi sellainen jonka haluaisin säilyttää tai käyttää vaikkapa jossain kierrätysprojektissa hyödykseni. Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi Muumeilta on tullut vaikka mitä ihania tuotteita ja itse pidän niitä seuraavalle sukupolvelle säästämisen arvoisina, joten valinta osoittautui lopulta helpoksi :)

ps. Taisin olla aika innoissani, sillä kokosin palapelin samana päivänä kun olin sen ostanutkin...

Sunnuntainen sosekeitto ja voittajafiilis

Jääkaappi vaatii tänään täydennystä, mutta ennen sitä halusin kerätä jäljellä olevat ainekset ja loihtia lounaan. Kaapin kätköistä löytyi tällä kertaa muutama peruna, neljä porkkanaa ja yksi punajuuri. Vielä kun pöydälle oli jäänyt sipuli ja valkosipulin kynsiä, niin ainekset oli koossa kasvissosekeittoon. En ole suuri sosekeittofani, mutta motivaatio "nyhjäistä jotain tyhjästä" sai veden kielelle jo kiehumisvaiheessa (tai sitten se oli nälkä..). Jotta keitto ei jäisi aivan arkiseksi sosekeitoksi, niin keksin vielä paistaa viimeiset vaaleat leipäpalaset suolaisiksi krutongeiksi makealle keitolle vastapainoa antamaan. Sunnuntainen jämäkasvissosekeitonvalmistus jätti jälkeensä täyden mahan ja voittajafiiliksen! 

 

Jotain sinistä

Kaikki värit ovat ihania. Toisia suosin enemmän sisustuksessa, toisia taas pukeutumisessa ja jotkut värit vilkahtavat ainoastaan esillä olevissa valokuvissa. Kuitenkin, jos joku kysyy lempiväriäni, vastaan aina sininen. Näin on ollut oikeastaan niin kauan kuin muistan. Teini-iässä sain mahdollisuuden maalata oman huoneeni ja ehkä jo arvaatte minkä väriseksi huoneeni seinät muuttuivat.. Ei siis ole ihme, että kun innostun kutomaan tai virkkaamaan itselleni jotain uutta (tämä tapahtuu kerran vuodessa), niin värinä on yleensä sininen. 

Joku saattaa muistaa viime vuonna esittelemäni Rooman tuliaiset, siniset nahkahanskat. Kyseiset hanskat ovat ihanat, mutta aika usein aivan liian kylmät. Olenkin pitempään etsinyt jotain yksinkertaista, mutta kuitenkin kaunista mallia rannekkeisiin ja sellainen löytyi viime vuoden Koto living -lehden sivuilta (4/2013). Lankalaatikossa inspiraatiota odottanut alpakkalanka sai viimein käyttökohteensa ja lopputuloksesta tuli suloisen lämpimät palmikkorannekkeet. Rannekkeet olivat myös looginen ja odotettu jatko viime vuonna korinpohjaneuloksella tekemilleni säärystimelle. Ehkä ensi talvena on vuorossa sininen pipo... 

ps. Tiesitkö, että sinistä väriä pidetään rauhoittavana ja keskittymistä edistävänä värinä? Lisää väreihin liittyviä tietoja löytyy mm. Coloriasta.

 

Arjen filosofiaa ja kinkkukiusauspiirakka

Rakastan postikortteja. Kauneimmat kortit olen löytänyt posteista, joissa piipahtaessani saatan viettää tovin jos toisenkin korttihyllyjä kierrellessä. Kauniita tai oivaltavia kortteja löytäessäni hamstraan niitä piironginlaatikkoon odottamaan sopivaa postikortinlähetyspäivää tai sitten asetan ne esille hyvää mieltä levittämään. Tänään postissa poiketessani törmäsi ihaniin, itselleni uusiin tuttavuuksiin - Anna-Mari Westin kortteihin. Ihania kuvia, värejä ja arjen filosofiaa. Pari korttia tarttui matkaan ja ajattelinkin jakaa teille toisen täällä, toivoen että se saa jonkun muunkin suupielet kääntymään hymyyn ja pienen lämpimän läikähdyksen tuntumaan rinnassa.

Toinen asia mistä tänään olen ollut innoissani oli "kaappien kätköistä" -teemalla loihditttu kinkkukiusauspiirakka. Jääkaapissa on pari päivää ollut aurajuusto-kinkkukiusauksen jämät ja jostain syystä kolmantena päivänä se ei enää vain houkutellut. Oma luovuus oli koetuksella, mutta onneksi samassa taloudessa asuu innovatiivinen kotikokki, joka halusi kokeilla kinkkukiusauspiirakan tekemistä. Sämpylätaikinasta pohja tai oikeastaan ohut pohjakuori, kinkkukiusauksesta, tomaatista ja paprikasta sisus ja koko komeus kuorrutettiin juustolla. Kyllä maistui kinkkukiusaus taas kummasti :) Erityisen kiitoksen annan pohjakuorelle, joka oli NIIN rapea ja maukas. Kyllä vaan kannattaa kaivella kaappeja, kokeilla ja keksiä ihan uusia ruokalajeja!

Tiistai-illan lohikeitto

Siskonmakkarasoppa, lihakeitto, nakkisoppa, jauhelihakeitto... talvella lumen ja etenkin loskan keskellä tekee usein mieli liemiruokia. Jostain syystä kalakeitto on jäänyt omalta kokkauslistalta kokonaan uupumaan ja tänään oli aika korjata tuo puutos. Perinteisen lohikeiton resepti löytyi maku.fi sivustolta, mutta jostain syystä siihen oli eksynyt ruokakerma.. korjasin tämän virheen laittamalla kuohukermaa ja nokareen voita, mutta muuten noudatin reseptiä :) Yllättävän helppo ja nopea ruoka, joka lämmittää sisältäpäin eikä todellakaan jätä nälkäiseksi. 

Siivousta ja hemmottelua

Kädet ovat syyhynneet koko viikon siivoamaan ja eilen viimein tuo kutina sai tyydytystä, kun hinkasin keittiön puhtaaksi katosta lattiaan. Ilman ruokapalvelua ei energia olisi riittänyt ja rakkaudella kokatut perunalätyt (perunamuusin jämät + kananmunaa) katosivatkin nopeasti lautaselta.

Tänään testattiin jälleen lihan valmistamista uunissa paistomittarin kera, eikä se vieläkään onnistunut täydellisesti. Hyvää oli, mutta ei ihan timanttista :) Pitkästä aikaa mieleen muistuneet uunikasvikset sen sijaan maistuivat mahtavilta (loraus öljyä, hunajaa, suolaa ja timjamia)! Koko sunnuntain kruunasi makuuhuoneen siivouksen keskelle leijaillut pullantuoksu, joka todentui vuoden ensimmäisenä laskiaispullana ja superhyvinä minikorvapuusteina. Aika moista hemmottelua - kiitos rakas ♥