perjantai 23. lokakuuta 2015

Perjantailounas nautiskellen

Viime yönä riehunut syysmyrsky tuntui tulevan ikkunoista sisälle saakka, eikä aamu näyttänyt kovin paljon lupaavammalta uloslähdön kannalta. Olin koko viikon ajatellut lämmöllä perjantaita, sillä olin luvannut itselleni lounastaa ulkona viikonlopun alkamisen kunniaksi. Väsymyksen ja luotaantyöntävän sään takia suunnitelmat jäivät kuitenkin toteutettavaksi ensi viikolle.

Miten voisin juhlistaa perjantaita kotilounaalla? Mitä siihen tarvitaan: hyvää seuraa, hyvää ruokaa, pientä esillepanoa ja itsestään tiskautuvat astiat. Kolme ensimmästä kohtaa oli totetutettavissa, joten neljäs olisi vain pieni miinus. Viimeisen puolen vuoden aikana kokkaaminen on muuttunut tässä huushollissa, kun pääkokki on saanut apukokin. Kun mamma suuntaa keittiöön alkaa keittiöjakkara liikkua pöytää kohden ja pian siinä nököttääkin maailman suloisin, ei aina avuliain, pikkukokki. Tällä kertaa neidin mielenkiinnon voitti raejuustopurkki ja haarukka. Onneksi kanapasta on nopeasti valmistuva ruoka..

Netistä löytyi huikean hyvä, nimensä veroinen Maailman paras kanapasta. Kaikkia aineita ei löytynyt tuoreena, mutta se ei menoa haitannut. Kun ruoka oli valmista, kaadoin sen kauniiseen astiaan, katoin pöydän ja istuin nauttimaan perjantailounaasta pikkukokin kanssa. Oli kyllä huikeaa, niin ruoka (molempien suihin katosi lautaselliset!) kuin seura kuin fiiliskin. Tätä lisää, pientä panostusta, nautiskelua ja erilaista arkiruokailua.









keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kesäkurpitsakakku

Sain äidiltä kotiin viemisiksi kesäkurpitsan, ison sellaisen, ja lasagnen jälkeen piti keksiä vielä jokin toinen ruoka mihin upottaa sitä. Muistin maistaneeni joskus todella hyvää kesäkurpitsapiirakkaa ja sen muiston innoittamana kaivoin internetistä kakkureseptin. Resepti on käytännössä sama kuin porkkanakakun, porkkana vaan korvataan kesäkurpitsalla :)

Innostuin jo kakkua tehdessäni, että tästä kyllä haluan tehdä blogipäivityksen, niin tohkeissani olin ja kun kakku tuli uunista jäin malttamattomasti odottamaan sen jäähtymistä (sen jälkeen laitetaan se paras osio eli kuorrute :P). No.. miten siinä sitten kävikään..

Keittiöstä kuului räsähdys ja ryntäsin katsomaan mitä tapahtui. Kakkuvuoka oli palasina ja levyllä kärysi sekä rikkoutunutta saviastiaa että kakkua. Levy hehkui punaisena ja ihmekös tuo, kun säätönappi oli maagisesti kääntynyt täysille. Joskus se on vaan niin nopea, pikkuneiti.

Leikkasin palaneen osan irti ja 2/10 osa kakusta oli vielä syömäkelpoista. Hyvää oli :D Viikonloppuna hellansuojusostoksille..


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Ruokalista

Suunnittelemattomuus on joskus hyvästä, erityisesti jos tuppaa suunnittelemaan oikeastaan kaikkea mutta ei ala toteuttaa suunnitelmiaan. MUTTA tämä viikko on opettanut kuinka jotain asioita kannattaa suunnitella :) 

Mielestäni yksi parhaimmista hetkistä työpäivässä on lounas. Erityisesti jos työskentelee paikassa, jossa ei ole työmaaruokalaa ja ravintolan saa valita monipuolisesta valikoimasta. Se voi aiheuttaa hetkellisesti valinnanvaikeutta (erityisesti nälkäisenä), mutta siinä vaiheessa kun istuu pöytään ja lukee menua on fiilis mahtava. Kotiäitinä lounas on hieman erilainen kokemus.. Ensinnäkin onnentunteita tulee siitä, jos lounasta on jäänyt edellispäivästä ja aamupäivällä saa nukkua vauvan kanssa päiväunia kokkaamisen sijaan. Toisena ne tuskalliset kauppareissut, joihin on yrittänyt varautua kauppalistan kanssa, mutta silti pää lyö tyhjää mitä ostoksista voisi taikoa ja mukaan tulee napattua yhtä sun toista (ylimääräistä). 

Viime viikolla päätin muuttaa omaa ostos- ja ruoanlaittokulttuuriani. Surffailin K-marketin reseptisivuilla sekä Marttojen ruokavinkkisivuilla, joista jälkimmäisestä löytyi sivu: viikon ja kolmen viikon ruokalistat. Sivulla kannustettiin suunnittelemaan ruokalistat etukäteen ja sivuilla oli myös valmiit ehdotukset. Päätin kokeilla tätä. Listasin erilaisia ruokia, joita aloin sijoitella tulevan viikon päivien kohdille. Yritin ottaa huomioon monipuolisuuden, edullisuuden, annoskoon sekä houkuttelevuuden (siis itselleni motivaation kokata kyseisiä ruokia :)). Tässä vaiheessa olin jo aika innoissani, sillä huomasin pala palalta eteeni ilmestyvän ruokalistan pienentävän aiheeseen liittyvää tuskanmöykkyäni. Maanantaina kaappien kätköstä -ruokaa, sillä se on kauppapäivä. Tiistaina kasvispihvejä, keskiviikkona tonnikalamakaronilaatikkoa (suosittelen! Oli nopea ja maistui hyvältä.) ja torstaina jauhelihasta sekä lihapullia, että jauhelihakastketta seuraavalle päivälle, jolloin siitä saa vielä illalla tortillat! Eikun ruoka-aineet listalle ja kauppaan. So easy!

Suunnittelulla voi siis helpottaa elämäänsä suunnattomasti. On ollut mahtavaa, kun ei ole päivittäin täytynyt miettiä mitä laittaa ruoaksi, vaan sen on tiennyt jo etukäteen ja kaikki tarvittava on kaapissa valmiina. Ruoanlaittoa on voinut ennakoida päiväsuunnitelmien suhteen ja joka päivä on ollut lounasta valmiina edellispäivän päivälliseltä. Aivan mahtavaa :) Kiitos Martat! 







Sydän soi ilosta

Olin tänään kuuntelemassa Marika Borgin Jaksa, innostu, uudistu -luentoa. Olen osallistunut muutamille Marikan kursseille ja oikeastaan kaikki mitä luennolla käsiteltiin oli ennestään tuttua, mutta silti asiat kolahtivat kuin uusina asioina.

Marika esitti ajatuksiaherättävän kysymyksen: mitä pitäisi tehdä vähemmän ja mitä enemmän? Mikä saa mielialan kohoamaan, mikä taas ei. Onko jokin asia, jonka tekemisestä olen haaveillut tai jopa suunnitellut sen aloittamista jo pitkään? Ja mitä jos aloittaisin sen tekemisen tänään, olisinko vuoden päästä tyytyväinen että aloitin sen? Oikeastaan se oli se joka kolahti, kuinka 365 päivää on pitkä aika jonkin asian tekemiseen. Jos aloittaisin pianon soiton tänään ja harjoittelisin vähän joka päivä, olisin varmasti aika hyvä siinä vuoden päästä!

Ja sitten tulee se vanha tuttu, vastustus. Mutta.. väsyttää, ei ole aikaa, miten muka harjoittelisin, pitäähän tätä ensin vähän SUUNNITELLA! Tiedän, että muutokset kannattaa tehdä pienin askelin, sillä silloin ne tulee helpommin tehtyä kuin että tavoittelee heti kuuta taivaalta. Muutosta ei kuitenkaan synny, jos sitä ei koskaan aloita, joten miten saada jokin uusi tapa alkuun?

Olen pitkään halunnut aloittaa hiljentymisen päivittäin, hienommin sanottuna meditoinnin. Buddhan aivot (Rick Hanson&Richard Mendius), Tietoinen läsnäolo (Mark Williams&Danny Penman) ja monet muut kirjat ovat täynnä tutkimuksiin pohjautuvaa tietoa meditoinnin hyvää tekevistä vaikutuksista. Tiedän siis sen tekevän minulle hyvää, mutta silti sen aloittaminen on tuntunut vuoren huipulle kiipeämiseltä (en ole koskaan kiivennyt, mutta oletan sen olevan haastavaa ja raskasta, jopa mahdotonta). Tarvitaan siis päätös: haluan meditoida joka päivä vähintään minuutin. Tätä motivoimassa on tieto, että se lisää hyvää oloa ja tiedän olevani todella tyytyväinen vuoden päästä että aloitin tämän. Vieläkin tuntuu hieman vastutustusta. Miltä hyvä olo tuntuu?

Tänään luennon jälkeen oloni oli mahtava. Olin saanut keskittyä hetken omiin ajatuksiini ja hyvinvointiini 100%, tavannut ihania ihmisiä ja kotona odotti omat rakkaat. Jälkikasvun poskihampaat tekevät tuloaan ja häiriköivät pikkuneidin unen saantia. Istuin sängyn viereen laulamaan iltalaulua hymyssä suin. Tiesin, että voisin istua siinä niin pitkään kuin tarve vaatii, hyvällä ja levollisella mielellä. Kiitollisuus tuntui rinnassa ja mieleeni nousi sanat: Sydän soi ilosta. Niin kuvaisin sen hyvän olon tunteen,
joka tuntui väreilynä rintakehässä leviten joka puolelle kehoa tehden mielen kevyeksi ja kaiken mahdolliseksi. Jos meditointi auttaa tämän olotilan aikaansaamista, niin haluan alkaa meditointinarkkariksi!

Vieläkin pieni möykky rinnassa yrittää piipittää vastaan, mutta annan sen piipittää. Katsotaan viikon päästä mitä se tykkää uudesta tavastani ;)







tiistai 26. toukokuuta 2015

Kvinoaa ja silakkapihvejä

Kuinka moni muistaa lapsuudesta silakkapihvit? Olen jo tovin suunnitellut niiden tekemistä sillä niiden tekeminen on helppoa ja halpaa (ja kaiken lisäksi se on kalaa :D). Miinuspuolena on paistokäry ja riski, että joutuu syömään kaikki itse.. Luulen, että näitäkin voi tehdä monella eri tapaa ja jokaisella suvulla tai ainakin läänillä on se ikioma tyyli missä fileet pyöritellään ennen paistinpannulle heittämistä. Itse käytin vatkattua kananmunaa ja ruisjauhovalkopippurisuolasekoitusta, tilliä välissä - aika perinteistä siis. Rinnalle keitin kvinoaa, jonka maustoin tomaatilla ja paprikalla. Hyvä yhdistelmä, raikas ja kalainen :D Paras palkinto oli ennakkoluuloton yksivuotias, joka pisteli silakkapihvit poskeensa ja maistoi kvinoaa.


tiistai 27. tammikuuta 2015

Virkistysrahasto

Mielessä on pitkään ollut ajatus säästölippaasta, johon voisi tiputtaa silloin tällöin kolikoita ja josta niitä voisi hyvin mielin käyttää kahvitteluun, ulkona syömiseen, uuteen vaatteeseen.. kaikkeen pieneen kivaan :D Ensin ajatuksissa oli etsiä kirppikseltä osuuspankin muovinen norsu vuodelta X (mielellään iso vihreä tai valkoinen), mutta en ole sellaiseen törmännyt ja lisäksi tuli tarve askarrella jotain nopeaa, niin päätinkin tehdä säästölippaan itse. Vanha kurkkupurkki, huurremaalia ja Tigerista ostettuja aakkostarroja - tattadaa! Tyhjältä vielä näyttää, mutta olo on tyytyväinen - elämän pieniä iloja.


keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Uuteen vuoteen ja klimppisoppaa

Vuosi 2015. Ensinnäkin on mainittava, että numero 5 on lempinumeroni, joten jo vuosiluku itsessään lupaa hyvää tälle vuodelle :D Rakastan suunnittelemista, niihin liittyviä listoja, ideoimista ja innostumista uudesta, niistä muodostuvia projekteja ja kaikkea muuta mitä nyt suunnitteluun kuuluukaan. Uusi vuosi onkin yleensä lempiaikaani, sillä silloin voi tehdä suunnitelmia uudelle vuodelle. Tämä vuosi on hieman erilainen sen suhteen. Pääni yrittää kyllä päivittäin saada suunnitteluvaihteen päälle ja onnistuukin siinä aika ajoin, mutta suoraan sanottuna pää lyö usein tyhjää. Olen helposti tyytymätön ja levoton, kun itselleni niin tuttu ja herkullinen viihtymiskeino on jotenkin epäkunnossa. On vienyt aikaa hyväksyä se ja tutkiskella miten tuon tyytymättömyyden saisi selätettyä. Useimmiten luokseni konttaava pieni neitokainen hoitaa homman puolestani ja unohdan koko asian, mutta välillä istun ajatusteni kanssa yksin ja päässäni surraa kymmenittäin pieniä välähdyksiä asioista joita tehdä - saaden mielen levottomaksi.

Tein yhden uuden vuoden lupauksen itselleni: tyytyväisen ja levollisen olotilan saaminen jokaiseen päivään. Työkaluiksi valitsin kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamisen päivittäin sekä erilaisten rentoutusten käyttämisen vähintään kerran viikossa. Motivaattorina toimivat oma perhe, sekä oma hyvä olo. Mielenkiintoista oli, että kun olin päätöksen tästä tehnyt, niin seuraava päivä oli jo erilainen. Olin levollinen ja tyytyväinen, hymyilin ja nauroin enemmän, otin rennomin - en suunnitellut asioita eteenpäin. En ihan täysin luota, että tämä menisi ihan näin helposti, nythän mennään vasta tammikuun alussa, mutta on ollut kiva huomata että väsymyksestä huolimatta pystyn vaikuttamaan omaan olotilaani ja etenkin ympärilläni olevien olotilaan olemalla itse hyvällä mielellä.

Hyvänä keinona on ollut myös ystävältäni saatu neuvo tehdä sellaisia asioita joista nautin. Äitiyden pyörteissä arki rullaa paljon vauvan ympärillä, varsinkin vaiheessa jossa opetellaan seisomaan.. ja helposti ne omat kivat jutut jää taustalle. En ole osannut tehdä niitä, sillä aikaisemmin olen saanut käyttää omaan projektiin aikaa niin kauan kuin siihen on ollut tarvetta. Nyt opettelussa on uudenlainen tekemisen meininki, jossa asioita tehdään hetki kerrallaan ja jätetään ne sitten odottamaan seuraavaa mahdollista hetkeä. Ei kaikkein helpoin asia tällaiselle kaikki mulle heti nyt -persoonalle, mutta selvästi sen opettelu kannattaa sillä siitä on tullut hyvä fiilis.

Hetki kerrallaan -teemalla mennään siis tähän vuoteen ja sehän on ollut koko blogini idea, huomata arjen pienet hyvät hetket. Tänään yksi sellainen hetki oli, kun kokkasin jälleen kerran nostalgiaruokaa lapsuudesta - klimppisoppaa! Kauppapäivänä jääkaappi on aika tyhjä ja silloin ruoan keksiminen on itseasissa kaikkein palkitsevinta. Meillä klimppisoppaa syötiin lapsuuden kodissa tasaisin väliajoin ja pikkuveljestäni tuli jossain vaiheessa meidän perheen klimppi-vastaava. Itselleni on edelleen mysteeri paljonko jauhoja pitäisi munan sekaan laittaa, jotta saadaan oikea koostumus.. Sain kuitenkin mieleiseni taikinan ja hyvää soppaa!