Marika esitti ajatuksiaherättävän kysymyksen: mitä pitäisi tehdä vähemmän ja mitä enemmän? Mikä saa mielialan kohoamaan, mikä taas ei. Onko jokin asia, jonka tekemisestä olen haaveillut tai jopa suunnitellut sen aloittamista jo pitkään? Ja mitä jos aloittaisin sen tekemisen tänään, olisinko vuoden päästä tyytyväinen että aloitin sen? Oikeastaan se oli se joka kolahti, kuinka 365 päivää on pitkä aika jonkin asian tekemiseen. Jos aloittaisin pianon soiton tänään ja harjoittelisin vähän joka päivä, olisin varmasti aika hyvä siinä vuoden päästä!
Ja sitten tulee se vanha tuttu, vastustus. Mutta.. väsyttää, ei ole aikaa, miten muka harjoittelisin, pitäähän tätä ensin vähän SUUNNITELLA! Tiedän, että muutokset kannattaa tehdä pienin askelin, sillä silloin ne tulee helpommin tehtyä kuin että tavoittelee heti kuuta taivaalta. Muutosta ei kuitenkaan synny, jos sitä ei koskaan aloita, joten miten saada jokin uusi tapa alkuun?
Olen pitkään halunnut aloittaa hiljentymisen päivittäin, hienommin sanottuna meditoinnin. Buddhan aivot (Rick Hanson&Richard Mendius), Tietoinen läsnäolo (Mark Williams&Danny Penman) ja monet muut kirjat ovat täynnä tutkimuksiin pohjautuvaa tietoa meditoinnin hyvää tekevistä vaikutuksista. Tiedän siis sen tekevän minulle hyvää, mutta silti sen aloittaminen on tuntunut vuoren huipulle kiipeämiseltä (en ole koskaan kiivennyt, mutta oletan sen olevan haastavaa ja raskasta, jopa mahdotonta). Tarvitaan siis päätös: haluan meditoida joka päivä vähintään minuutin. Tätä motivoimassa on tieto, että se lisää hyvää oloa ja tiedän olevani todella tyytyväinen vuoden päästä että aloitin tämän. Vieläkin tuntuu hieman vastutustusta. Miltä hyvä olo tuntuu?
Tänään luennon jälkeen oloni oli mahtava. Olin saanut keskittyä hetken omiin ajatuksiini ja hyvinvointiini 100%, tavannut ihania ihmisiä ja kotona odotti omat rakkaat. Jälkikasvun poskihampaat tekevät tuloaan ja häiriköivät pikkuneidin unen saantia. Istuin sängyn viereen laulamaan iltalaulua hymyssä suin. Tiesin, että voisin istua siinä niin pitkään kuin tarve vaatii, hyvällä ja levollisella mielellä. Kiitollisuus tuntui rinnassa ja mieleeni nousi sanat: Sydän soi ilosta. Niin kuvaisin sen hyvän olon tunteen,
joka tuntui väreilynä rintakehässä leviten joka puolelle kehoa tehden mielen kevyeksi ja kaiken mahdolliseksi. Jos meditointi auttaa tämän olotilan aikaansaamista, niin haluan alkaa meditointinarkkariksi!
Vieläkin pieni möykky rinnassa yrittää piipittää vastaan, mutta annan sen piipittää. Katsotaan viikon päästä mitä se tykkää uudesta tavastani ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti